Eilen oli hankalaa. Ilalla iski himo mennnä tonkimaan poikani huoneeseen josko hänen tyttöystä olisi jättänyt pikkareitansa sinne.
Onneksi en mennyt sen sijaan tekstasin ryhmäkaverilleni, jotta tulisin tuon paskan kanssa näkyväksi.
Hyvä ratkaisu sillä tuo halu hävisi. ja tänään on hyvin nukutun yön jälkeen ollut parempi fiilis.
Pikkari homma nostaa hirveen häpeän ja syyllisyyden ja tuntuu tosi perverssiltä paskalta.
Huorissa käynti ei tunnu yhtää niin hävettävältä, ja sen kanssa on helpompi tulla kaapista ulos.
Kierointa hommassa on ettei se oikeasti kiihota, on vaan jälleen addiktion uusi ilmenemismuoto jolla olisi hyvä häpäistä itseänsä jotta voisi tuntea itsensä arvottomaksi paskaksi.
Joku voisi ajatella että seksiaddiktio olisi jotenkin "magee" sairaus; "Panis vaan koko aika"
Vaan eipä tosiaan ole. Synkkää paskaa, jossa koittaa paeta pahaa oloa, tätä hetkeä.Jjollain perversillä tavalla, joka sotii kaikin mahdollisin tavoin omaa moraalia vastaan.
Itselle kauheinta on voimattomuus: Tietää täysin miten väärin esim huorissa käynti on puolisoa kohden, mutta menee vaan kun ei voi mitään. Kun on sitten käynyt kupla puhkeaa häpeä ja itseinho iskee kuin tuhat volttia.
Tuota voimattomuutta on vaikea käsittää jos ei itse sairasta mitään addiktiota. Helposti ajattelee, että paska puhetta ja tekosyy perseilyyn.
Miksei vaan ole dokaamatta tai runkkamatta "kuka pakottaa laittamaan rahaa siihen pelikoneeseen"
Onneksi sitä ei ole avuton vaikka onkin voimaton. Itselle 12-askeleen ryhmät on suoneet avun ja helpotuksen. Jännä ja paradoksaalinen homma:
Onneksi en mennyt sen sijaan tekstasin ryhmäkaverilleni, jotta tulisin tuon paskan kanssa näkyväksi.
Hyvä ratkaisu sillä tuo halu hävisi. ja tänään on hyvin nukutun yön jälkeen ollut parempi fiilis.
Pikkari homma nostaa hirveen häpeän ja syyllisyyden ja tuntuu tosi perverssiltä paskalta.
Huorissa käynti ei tunnu yhtää niin hävettävältä, ja sen kanssa on helpompi tulla kaapista ulos.
Kierointa hommassa on ettei se oikeasti kiihota, on vaan jälleen addiktion uusi ilmenemismuoto jolla olisi hyvä häpäistä itseänsä jotta voisi tuntea itsensä arvottomaksi paskaksi.
Joku voisi ajatella että seksiaddiktio olisi jotenkin "magee" sairaus; "Panis vaan koko aika"
Vaan eipä tosiaan ole. Synkkää paskaa, jossa koittaa paeta pahaa oloa, tätä hetkeä.Jjollain perversillä tavalla, joka sotii kaikin mahdollisin tavoin omaa moraalia vastaan.
Itselle kauheinta on voimattomuus: Tietää täysin miten väärin esim huorissa käynti on puolisoa kohden, mutta menee vaan kun ei voi mitään. Kun on sitten käynyt kupla puhkeaa häpeä ja itseinho iskee kuin tuhat volttia.
Tuota voimattomuutta on vaikea käsittää jos ei itse sairasta mitään addiktiota. Helposti ajattelee, että paska puhetta ja tekosyy perseilyyn.
Miksei vaan ole dokaamatta tai runkkamatta "kuka pakottaa laittamaan rahaa siihen pelikoneeseen"
Onneksi sitä ei ole avuton vaikka onkin voimaton. Itselle 12-askeleen ryhmät on suoneet avun ja helpotuksen. Jännä ja paradoksaalinen homma:
- Voimattomuuden myötämisestä saa voimaa.
- Pitää luovuttaa jotta voi voittaa taistelun.
- Suurin apu ( ainakin itselle) tulee kun omalla paskuudella voi auttaa muita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti