Uudessa Suhteessa

Vähän yli pari kuukautta takana seurustelua uudessa suhteessa, ja olen ihan simo onnellinen, rakastunut. Joku voisi ajatella, että alkuhuumaa kyllä se ohi menee ja arki astuu kuvioon.
Näin varmaan jossain määrin ajan kanssa tapahtuu arki tulee olo tasaantuu jne.
Tai sit ei, ehkä joka herään ja olen yhtä onnellinen ja kiitollinen annetuista hetkistä hänen rinnallaan. Ei voi tietää, mutta juuri tänään voin olla onnellinen tässä ja nyt.

"Juuri tänään" se on "the juttu", olla onnellinen  ja kiitolinen tästä hetkestä.

Olen mietiskellyt paljon miten erilaista kaikki on verattuna aiempaan suhteeseen. Aiemmassa suhteessani oli paljon paskaa oman addiktiivisen käytökseni takia mitä ei käy kiistäminen missään muotoa.
Mutta oli myös asioita jotka olisivat olleet toisen ihmisen vastuulla. Vastuu omasta onnellisuuudesta. Hän sanoi joskus minulle
 "Ajattelin että voit parantaa minut ja tehdä minusta onnellisen"
Ja minänähän yritin yrintin parantaa tehdä hänestä ehjän ihmisen. Vaan eipä onnistunut molemmat sairastuivat lisää.
Hän satutitti minua asioilla joita olin itsestäni kertonut; Häpeällä addiktiollani, Häpellä köyhyydestä.
uudestaan ja uudestaan. Ja minähän häpesin, runkkasin ja mokasin. Satutin häntä lisää ja kierre jatkui. Päässä takoi "Tämä ei ole normaalia" "olenko oikeassa suhteessa" "Muuttutuko mikään koskaan"

Nyt on erilaista; Asioista keskustellaan ilman että toinen ottaa itseensä kun kertoo peloistaan ja tunteistaan. Jos jomman kumman demonit nousevat esiin voi niistä kertoa ja toinen tukee ja auttaa. On tunne että toinen ihminen rakastaa minua ja minä häntä juuri sellaisena kuin on; Puutteineen pelkoineen heikkouksineen, vahvuuksineen. Ihan kokonaisena.

Hieno tilanne mutta toisaalta pelottavakin